Kauhukirjallisuuden parhaimmisto

Kauhukirjallisuuden parhaimmisto

Lähettäjä by on loka 13, 2019 in Suomen

Kukapa meistä ei olisi lapsena kuunnellut hiukset pystyssä ja iho kananlihalla kavereiden kertomia kauhujuttuja illan pimeydessä taskulampun valossa – ja nähnyt sitten seuraavana yönä painajaisia. Kummitustarinoita on kerrottu varmaan niin kauan kuin ihmisillä on ollut puhuttuja kieliä, ja ne olivatkin aina oman aikansa eräänlaista viihdettä. Kun iltapuhteella istuttiin tuvassa ja naiset kenties kehräsivät ja miehet paikkasivat verkkoja, oli aikaa kertoa kauhutarinoita. Tarinat periytyivät sukupolvelta toiselle, ja aikanaan siirtyivät yhä enemmän kirjallisuuteen, elokuviin, ja lopulta nykypäivänä myös verkkoon, someen ja peleihin.

Mitä kauhu oikeastaan on? Ja miksi ihmeessä jotkut pitävät kauhusta ja kauhun tunteesta? Kauhu voidaan kuvailla voimakkaaksi pelon tunteeksi jonkin asian tai tilanteen karmeudesta, ja se voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten vapinaa tai sydämentykytystä. Se, että tällaista suorastaan halutaan, johtuu erään psykologin mukaan siitä, kun aivot kokevat pelkoa ympäristössä, jossa ei todellisuudessa ole vaaraa, voi reaktio olla mielihyvää tuottava ja suorastaan koukuttava. Tilanne on siis hallittu, ja aivot tietävät, ettei pelätä tarvitse oikeasti.

Varsinaisen kauhukirjallisuuden elementtejä on sisältynyt jo ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Petronius Arbiterin Satyricon-romaanin kertomukseen ihmissudesta, ja keskiajan kauhukirjallisuudelle oli tunnusomaista helvetin ja kuolemantanssin kuvaukset. Omaksi lajikseen kauhukirjallisuus muotoutui 1700-luvun lopulla. Eräs tämän aikakauden uranuurtajista oli jaarli Horace Walpole teoksellaan “The Castle of Otranto”, jossa oli tyypillisiä goottilaisen kauhun aineksia rauniokirkkoineen, salaisine käytävineen ja synkkine metsineen.

Kauhun klassikoita

Edgar Allan Poe on eittämättä eräs kauhukirjallisuuden tunnetuimmista henkilöistä ja monet sanovat hänen olleen koko suuntauksen varsinainen isä. Edelleenkin Poen juonikehittelyt ja kyky luoda varsin karmaiseva tunnelma tarinoissaan ovat vertaansa vailla. Parhaiten hänen tuotantoonsa pääsee käsiksi lukemalla “Kootut kertomukset”, johon on koottu koko hänen proosatuotantonsa – tunnetuimpien novellien lisäksi myös vähän vieraampia kertomuksia.

Kauhukirjallisuus

Tuotannosta kaksi ehkä tunnetuinta novellia ovat “Korppi”, joka on oikeastaan runo, sekä “Kielivä sydän”, joka hyytävällä tavalla kuvaa murhanhimoa ja toisaalta myös rikoksentekijän halua paljastua. Joidenkin mielestä teos kuvaa omaatuntoa, toisten mielestä taas lähinnä murhaajan ekshibitionismia; haluaahan tämä pakkomielteisesti kertoa koko maailmalle syyllisyydestään.

Toinen kuuluisa klassikkoteos on Daphne du Maurierin “Rebekka”, joka ilmestyi vuonna 1939. Tästä teoksesta Alfred Hitchcock ohjasi samannimisen elokuvan heti seuraavana vuonna, ja Hitchcockin mieltymyksestä juuri tämän kirjailijan tuotoksiin kertoo se, että hänen ohjaamansa elokuva “Linnut” perustui myös du Maurierin teokseen. Mainita täytyy myös sellaiset kuuluisat teokset kuin Mary Shelleyn “Frankenstein”, Robert Louis Stevensonin “Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde” ja Oscar Wilden “Dorian Grayn muotokuva”.

Kauhun kruunaamaton kuningas

Nykykauhukirjallisuudesta ei voi puhua ottamatta esille nimeä Stephen King. Tämän tuotteliaan yhdysvaltalaiskirjailijan kirjat ovat äärimmäisen suosittuja, ja monet niistä ovat saavuttaneet miljoonamyynnin. King syntyi vuonna 1947 Portlandissa, Mainessa, ja aloitti aktiivisen kirjoittamisen jo kouluikäisenä. Yliopistossa hän opiskeli pääaineenaan englantia, mutta valmistuttuaan vuonna 1970 hän ei löytänytkään heti töitä opettajana. Saadakseen lisätuloja hän alkoi kirjoittaa tarinoita. Hänen esikoisromaaninsa “Carrie”, kertomus koulukiusatusta tytöstä, joka omasi telekineettisiä kykyjä, ilmestyi vuonna 1974. Varsinaisen läpimurtonsa Stephen King teki vuonna 1977 kirjallaan “Hohto”, josta tehtiin myös suurta suosiota saavuttanut elokuva, jota tähditti Jack Nicholson vakuuttavalla roolisuorituksellaan. Viimeistään tämä kirja vahvisti Kingin vankkumattoman aseman kauhugenren merkittävimpänä kirjailijana. Muita Kingin tunnettuja kauhukirjoja ovat muun muassa “Piina”, “Uinu, uinu lemmikkini”, Painajainen” ja “Christine- tappaja-auto”.

Kauhugenren klassikoiksi ovat muodostuneet myös Robert Blochin “Psyko”, Thomas Harrisin “Uhrilampaat”, Bret Easton Ellisin “Amerikan Psyko” sekä Ira Levinin “Rosemaryn painajainen”. Kaikista näistä on tehty myös elokuva, jotka kaikki ovat olleet sekä yleisö- että arvostelumenestyksiä. Kauhun lukemisesta seuraa siis väistämättä myös kauhun katseleminen! Mikäli siis haluat kokea hiuksia nostattavia hyytävän kauhun hetkiä, kannattaa suunnata askeleet lähimpään kirjastoon, mistä voikin tuoda kotiin kassikaupalla kauhukirjallisuuden klassikoita.

Lue Lisää