Romantiikka On Taidesuuntaus

Romantiikka On Taidesuuntaus

Lähettäjä by on huhti 4, 2018 in Suomen

1700-luvun Euroopassa alettiin ylistää romantiikkaa kirjallisuudessa. Sieltä se levisi kuitenkin piakkoin filosofian piiriin ja lähti leviämään kulon valkean lailla muun muassa ideologiana rakkaudesta. Romantiikka liitetään usein rakkauteen oli se sitten missä tahansa aihe-alueessa. Rakkaus on kuitenkin määritelmä tunteelle ja romantiikka taidesuuntaus. Mitään samaa näissä ei sinänsä pitäisikään olla, muuta kuin että tämän kaltainen taidesuuntaus herättäisi ihmisissä rakkauden tunteita. Varhaisromantikot olivat Ranskan vallankumouksen kannattajia ja sen takia useinkin vallankumous, säätyerottelu ja eriarvoiset asemat kuuluvat nykypäivänäkin romantiikan kuvauksiin. Esimerkiksi tarina Juliasta ja Romeosta kuvastaa juurikin tätä ajattelua. Kaksi täysin eri arvoisesta suvusta ja perheestä kohtaavat, rakastuvat ja taistelevat itsensä vallankumouksellisesti jopa omaan kuolemaansa asti. Romantiikka voidaan siis jollakin tasolla aina ajatella mahtipontisena taistelua täynnä olevana rakkauden ja tunteiden taistona.

Romantiikan selite

Tunteiden ylikuohunta sekä vapaus omaan tunteikkaaseen mielikuvalliseen vapaaseen ilmaisuun oli romantiikan ajan kirjailijan käsikirjoitus. Henkimaailma, mystisyys, luonnon ihmeet ja metaforat loistivat, kirjoittamisen tyyli oli hyvin vapaa. Sankarit ja niiden ihailu nousi uuteen uskoonsa tänä aikana, sittemmin keskiajan ritarien ihailun. Sankariteot ja sankarillisuus oli yksi suurimpia ilmiöitä romantiikan aikana. Varsinkin yksilökohtaiset sankariteot saivat suurta kannatusta. Ajan kirjailijoita pidettiin henkimaailman lähellä olevina ja neroina, joiden suhde luontoon oli vahva. He olivat haaveilijoita. Romantiikan kirjailijoista yksi tunnetuimpia Johann Wolfgang von Goethen kirjoitti yhden tämän aatteen ajan kivijalkateoksista, jonka nimi oli Nuoren Wertherin kärsimykset. Sanaa romantiikka (romantic), käytettiin ensimmäistä kertaa englannin kielessä 1600-luvun puolessa välissä, ranskankielessä se esiintyi 1675 ja saksankielessä jo 1600-luvun aivan alussa. Aatteena ja taide tai tyylisuuntauksena se onkin alun perin Saksalainen aate. Romantiikka oli vastaliike valistusta vastaan ja pyrki antamaan vapaammat oikeudet ihmisten tunteille, henkisyydelle ja mielikuvitukselle. Spontaanisuus ja viettien mukaan eläminen olivat ideoina sellaisia, mihin romantiikka kannusti. Myös yliluonnollisuus kuului tämän ajan romantiikkaan.

Romantiikka siirtyi realismin tieltä

Ennen idealistisen metafysiikan nousua, realismia ja evoluutioteorian jälkeen paisunutta tieteen muutoksien painetta romantiikka oli johtava aate 1700-luvulta pitkälle 1800-luvulle asti. Euroopan ja varsinkin Ranskan suuri vallankumous oli loppusysäys romantiikan aikakaudelle. Vaikka koko aikakausi olikin valistuksen ja realismin vastataistelua romantiikan aatteita vastaan, jäi romantiikka ja sen tyylisuuntaukset kytemään ja vielä nykypäivänäkin näkyvät elokuva ja tv-sarjoissamme vahvasti sekä kirjallisuudessamme.

Romantiikan selite

Romantiikkaa kuvataan usein päin vastaisena ajattelusuuntana kuin sitä aikaisempaa taidesuuntausta ja ideologiaa eli valistusta ja sen jälkeen syntynyttä, laajemmalle levittäytynyttä filosofiaa realismia. Valistuksessa pyrittiin korostamaan järkeä. Siinä korostettiin tieteen kautta selitettyä ja väheksyttiin mystiikkaa tai ennealta opittuja, ilman tieteellistä pohjaa olevaa. Se on myös ensimmäinen aate joka oli vastaan mielivaltaa ja halusi korostaa ihmisten oikeuksia. Realismi, eli todellisuusajattelu taasen pyrkii ulkoisen todellisuuden todenmukaiseen kuvantamiseen. Kirjallisuudessa realismi syntyi 1800-luvun puolivälissä vastaamaan romantiikan todellisuudenpakoiseen tyyliin. Pako romantiikan ihmemaailmaan ei ollut enää kohdallansa vaan haluttiin enemmän todellisuuden tyylistä ajattelua ja aatteita esille. Arvoiksi nousivat päinvastaiset arvot, kuten arki ja ajankohtaiset asiat, jotka totaalisesti puuttuivat romantiikan kirjallisuudesta. Maailma haluttiin kuvata enemmän todelliseksi, kuin mystiseksi ja uskonnolliseksi. Ihmiset jättivät romantiikan ja keskittyivät enemmän realismiin, joka vaikutti ajan kirjailijoihin ja taiteilijoihin joiden oli myös ryhdyttävä havainnoimaan ympärillä tapahtuvaa ja tekemään teoksensa enemmän toimittajan tyylisestä näkökulmasta kuin enää tunteiden ja mielikuvien näkökulmasta. Tähän aikaan kuvaan saapui myös ajankohtaisten asioiden päätyminen taiteeksi ja erilaiset poliittisetkin taide-ilmiöt alkoivat yleistyä maailmalla.