Tilataidetta Helsingin Keskustassa

Tilataidetta Helsingin Keskustassa

Lähettäjä by on maalis 14, 2018 in Suomen

Amos Rex on tilataiteella täytetty kaunis yksityisesti rahoitettu keskus aivan keskellä Helsingin keskustaa. Tila on rakennettu Lasipalatsina tunnetun tilan alakertaan ja itse näyttely jatkuu arkkitehtisesti hieman myös ulkotiloihin, joiden hassunkurisen mallisista pyöreistä ikkunamuodostelmista voi kadun kulkija sekä taidevierailija katsella vuorotellen toisiaan. Suuren ylistyksen saanut näyttely on suuren yleisönsä ja monien vierailijoiden ilmaiskäynnin vuoksi saanut jonottelijat innostumaan. Näyttelyyn saattaa joutua jonottelemaan viikonloppuisin tunteja. Jono esimerkiksi ulko-ovelta ollessa ensimmäiselle valaistulle mediakyltille ulkopuolelta pitkä, voi jonotus aika olla noin tunnin verran.

Mitä näyttely sisältää?

Näyttelynä Amos Rex on kyllä mielenkiintoinen kokonaisuus, joka miellyttää katsojaansa monta tuntia, tilataiteeseen kannattaa asennoitua niin, että ennen tilaan tullessaan tutustuu lehtisen kautta siihen, mihin on kohta näkö ja kuuloaistit tutustumassa, jotta tilasta ja kokonaisuudesta saa parhaimman hyödyn irti. Tilan ensimmäinen pysäyttävä teos on jo ala-aulassa ja se ei ole itse teoksista vielä yksikään vaan aivan ihana arkkitehtinen kattoratkaisu, jossa paperisen hennon ruusukuvioisen lampunvarjostimen avulla on koko katto vuorattu täyteen kukkia. Yksinkertainen muotti jota toistetaan koko ison aulan katon verran pysäyttää katsojan ihastelemaan pitkän narikkajonon ajaksi. Jos narikka jono ei innosta, löytyy sen takaa saniteettitilojen vierestä myös itse palveluna toimivia lukollisia säilytysratkaisuja, joihin mahtuu takkia ja laukkua hyvin. Nuo säilytystilat toimivat koodilla, minkä itse päätät ja ovat ilmaisia käyttää. Tilan varsinainen ensimmäinen teos on maalausta jäljittelevä digitaulu, johon on piirretty kolmiulotteisesti liikkuva japanilainen taiteessa yhdellä maalauksen sivellyksellä piirretty ympyrä. Tämän jälkeen onkin jo aika siirtyä itse tilanäyttelyiden pariin.

Mitä näyttely sisältää?

Neljä isoa kokonaisuutta

Ensimmäinen tilanäyttely on kosketus veteen elementtinä. Tilaan on rakennettu digitaalisesti liikkuva veden liikettä muotoileva valotaideteos, joka värittää koko tilan. Se valaisee mustan tilan seinät sinisen sävyillä ja musiikin tahtiin. Siellä seistessä pystyi kokemaan olevansa kuohuvan aallokon keskellä vaikka kokemus voisikin olla parempi jos väen paljoutta ei olisi niin reippaasti, mitä kiireisenä sunnuntai iltapäivänä oli. Tästä tilasta seuraavaksi siirryttiin ihailemaan piakkoin tilan eniten värikkääseen ja monipuolisempaa tila, väri, valo ja ääniteokseen, jossa on myös mahdollista itse osallistua teoksen maalaamiseen. Ideana oli, että tämä tilataide sai väriä ja omanlaisuutta vieraiden tekemistä värityksistä. Oman perhosen, krokotiilin, kukan tai vaikkapa linnun sai värittää värikynillä, jonka jälkeen kuva skannattiin ja päästettiin ”vapaaksi tilaan”, jossa se seikkaili omana kuvanaan muiden seassa. Tila oli täynnä kukkia, perhosia, erilaisia värikkäitä olentoja, jotka muokkaantuivat jatkuvasti. Tilan ideana oli esittää koko ekosysteemiä. Kun pysähdyit seinustalle ja kosketit seinää, siihen kasvoi kukkia ja perhosia ilmestyi paikalle. Kun lähdit liikkumaan, lähtikin kukkaset kuihtumaan ja levittämään terälehtiään. Allasi lattialla seurasi krokotiilit ja jopa iso valas vieraili silloin tällöin. Sammakot söivät perhosia, perhoset lisääntyivät kukista ja krokotiilit reagoivat jos tulivat tallotuiksi. Kaikki se väri ja kuva loistivat erilaisuuttaan sillä jokainen tuhansista heijasteista olivat yksilöitä, uniikkeja väritettyjä kuvioita. Taideinstallaation vierailijoiden tekemiä. Seuraavaksi siirryttiin tiloista suurimpaan, jossa taas vesimäinen kuvio tällä kertaa virtasi pyörteen lailla ylös kohti mustaa aukkoa, siitä tilasta siirryttiin taas jonottamalla noin kahdenkymmenen minuutin ajan iltapäivän viimeiseen valotaiteeseen. Vierailijaansa liikuttava, tasapainoon sekä illuusioon perustuva kaunis teos vie kulkijansa läpi avaruuden äänen ja valon leikillä. Tähän on hyvä päättää onnistunut taidenäyttely ja suunnata takaisin Mannerheimin katukivetykselle yhtä kokemusta rikkaampana. Kokemus oli sellainen, jonka mielellään kokisi uudemmankin kerran!