Utopia inspiraation lähteenä kirjallisuudessa

Utopia inspiraation lähteenä kirjallisuudessa

Lähettäjä by on huhti 20, 2019 in Suomen

Utopia sanana on tuttu kaikille, mutta tiedätkö, mikä sen todellinen merkitys on? Sanaa käytetään helposti tuntematta sen historiaa ja syvempää merkitystä. Utopia-käsite syntyi aikoinaan kuvaamaan täydellistä, ihanteellista yhteiskuntaa tai paikkaa, jota ei ole olemassa.

Utooppinen kirjallisuus on ollut aikojen alusta lähtien keino kritisoida ajan poliitikkoja ja toimintamalleja, sekä luoda toivoa paremmasta. Utopia on vahva ase yhteiskuntasatiiria kirjoitettaessa. Utopian malli on aina kertojansa näköinen, joten utopinen kirjallisuus on todella moniulotteista ja kiinnostavaa luettavaa.

Utopistinen kirjallisuus syntyy

Käsite utopistisesta kirjallisuudesta juontaa juurensa aina kauas 1500-luvun Englantiin. Termi on saanut muotonsa Sir Thomas Moren kirjoittamasta poliittisesta satiirista Libellus vere aureus ne: minus salutaris quarn festivus de optimo reipublicae stara deque nova insula Utopia (1516). Kirja tunnetaan lyhemmin vain nimellä Utopia. More kertoi kirjassaan ihannevaltiosta, joka koostui 54 täsmälleen samanlaisesta kaupungista. Näiden kaupunkien asukkaat omasivat täysin samankaltaisen ajatusmaailman. Moren valtio oli uskonnollisesti suvaitsevainen ja kristillisen kommunistinen. Samanlaisen maailmankatsomuksen vuoksi konflikteja ei syntynyt. Teos hyökkäsi kätketyllä kritiikillään silloisen hallitsijan Henrik VIII:n yhteiskuntamalleja vastaan. Keskeisiä teemoja olivat esimerkiksi kuolematuomioiden kyseenalaistaminen, orjuuden motiivit sekä työn ja henkilökohtaisen elämän tasapaino. Utopia-kirja ei tullut laajasti tunnetuksi vielä Moren elinaikana, mutta nykyään se kuluu olennaisesti esimerkiksi valtio-opin opintoihin. Utopia voidaan nähdä paljon laajemmin, kuin vain yksi kirjallisuuden suuntaus. Se on ihmisten inhimillinen taipumus nähdä kirkkaampi tulevaisuus ja kuvitella parempi maailma. Utooppiset kuvaukset ovat yleisiä tieteiskirjallisuudessa ja futuristisissa kuvauksissa, mutta myös politiikan puolelta löytyy vahvoja teoksia. Hyvä esimerkki on aikaansa ravisuttaneen Karl Marxin poliittiset teokset, joissa hän unelmoi kommunistisesta yhteiskunnasta ilman luokkajakoja.

Vaikka Moren Utopiaa pidetään termin luojana, historiasta löytyy paljon suuria ajattelijoita, joiden teoksia on jälkikäteen luokiteltu utopistisiksi. Ensimmäiset tekstit löytyvät arvioidusti vuosilta 2500-2600 eKr. Tuona aikana kirjoitettu Gilgāmeš-eepoksen kertoi Dilmunin saarivaltakunnasta, jossa vallitsi paratiisimaiset olot. Kirjoittajasta ei ole tallentunut tietoa historiankirjoihin. Myös Etusivuroksen Odysseuksesta löydetään utopistisia kuvauksia, samoin kuin taruista mereen uponneesta Atlantin kaupungista. Yksi tunnetuimmista kirjoista lienee Platonin Valtio (370 eKr.) Platon esitteli kirjassaan oikeudenmukaisen, täydellisen ihannevaltion kuvan. Sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä länsimaisista filosofisista teoksista. Platonin kirjan on kerrottu vaikuttaneen myös Moren ajatusmalliin. Platonin näkemyksiin voi tutustua myös suomen kielellä.

Utopia suomalaisessa kirjallisuudessa


Suomalaisen utopiakirjallisuuden klassikona pidetään Aleksis Kiven kirjoittamaa runoelmaa Lintukotoa (1866). Siinä sanaillaan valtameren keskeltä löytyvästä rehevästä saaresta, jolla asuu onnellinen ”kerikansa”. Kiven utopiassa elo on yksinkertaista, luonnonläheistä ja harmonista, ja se kuvaa mainiosti perinteisiä aikansa suomalaisia arvoja. Aikansa edelläkävijä taas oli Sulo M. Hytönen, jonka kirjoittama Uni (1906) on sittemmin julkaistu uutena painoksena antologiassa Tulevaisuuden ihminen: ja muita vanhoja tulevaisuuskertomuksia. Hytönen pureutui teoksessaan muun muassa naisten oikeuksia koskeviin kysymyksiin. Toivo Pekkasen kirjoittamassa pienoisromaanissa Musta Hurmio (1939) voidaan nähdä utopistisia piirteitä, mutta ne ovat maustettu todellisen elämän syvemmillä ja tummemmilla sävyillä. Tarina kertoo saaresta, jonka kansa kokee eräänä kesänä suuren muutoksen. Luonnon puhjetessa kauneimpaan kukkaansa ihmiset heräävät ja heidän sisimpänsä virkoaa. Uudempaa kirjallisuutta edustaa esimerkiksi Pekka Muhosen kirjoittama Valinnanvapaus (1995). Kyseessä on mielenkiintoisesta kulmasta kerrottu futuristinen tarina: 1900-luvulla syväjäädytetty mies herätetään henkiin 2200-luvun utopistiseen yhteiskuntaan.

Utopia suomalaisessa kirjallisuudessa

Myös Jukka Paason kirjoittama Tsersissien saari: Utopia (1992) kertoo tyylilajille ominaisesti saarivaltiosta. Paason näkymyksessä saari on jaettu neljään koevaltioon. Kirjoittaja ilmaisee teoksessaan huolen erityisesti ympäristökriisiä ja inhimillisten toimintojen koneellistamista koskien.